sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Monenmoista viikon varrelta


Penkasin kerrattain varastojani ja löysin nämä Ebbe Fogin tekemät työt. Oliskohan nämä litografiaa? Nämä tuli kauan aikaa sitten yhden huutokauppalaatikon mukana ja ovat jääneet unholaan. Nyt ajattelin, että täytyy kehystää ja laittaa seinälle, kun sopiva paikka löytyy.



Pikku tirpat kasvaa ja muuttuu päivä päivältä. Perjantaina pääsivät emonsa kanssa ensi kertaa ulos, kun oli niin lämmin. Ihmeteltävää riitti, Alli on hyvä emo, huolehtii tipuista tarkasti. Nämä tiput ovat taas vaihtomunista eli jos kana jommastakummasta sattuu tulemaan, niin voidaan jättää itselle.



Eiliseltä kävelyreissulta joen varrelta ja metsästä, oli kyllä upea päivä. Joessa on taas paljon vettä, kun on satanut ja Uljuan tekoaltaalta juoksutetaan vettä. Ei tee hyvää joelle ja kalakannoille.



Metsän keskellä on tälläinen pieni, vanha osittain romahtanut autiotalo. Aika surullista katseltavaa... Minkälainen perhe tässä on joskus asunut ja miksi talo on päästetty näin autioitumaan. Luonto on nyt ottanut omansa.


Sain tämän riippasantun äitinpäiväksi mieheltäni ja santtu on kukkinut komeasti siitä asti! Ei minulla "normisantutkaan" kuki noin kauaa...

Viikolla tapahtui hauska asia töissä, tapasin Ihanasti Kotona Johannan ihan työn merkeissä. Kumpikaan meistä ei ensin hoksannut, että "tuttujahan" tässä ollaan mutta asia selvisi puheiden kautta :) Oli kyllä mukava tavata pirtsakka ja aikaan saapa Johanna!

Ensi viikolla vaihtuu jo lokakuu! Mihin se kesä (jota koskaan ei kunnolla tullutkaan) ja syksy jäi... Kohta ollaan jo talvessa...

Mukavaa sunnuntaita ja samalla alkavaa viikkoa!



20 kommenttia:

  1. Niinpä se kesä hurahti tosi nopeasti. Onneksi lopussa oli niitä lämpimiä ja aurinkoisia päiviäkin. Nyt syyskuussa olen saanut kaikki matot pestyä, puutarhassa istutettua uutta ja olen käynyt jopa marjastamassa. Saisi kyllä hyvät kelit jatkua vielä jouluun saakka! Ihania tipusia. Ja upea tuo saintpaulia, en ole tuollaiseen törmännyt kaupoissa. Ja tutunnäköinen kukkapöytä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eeviregina! Santtu näköjään tykkää olla tuossa kun kukkii noin paljon :)

      Poista
  2. Kesä meni tosiaan hurjan nopeasti ja syksy tuntuu menevän yhtä nopeasti:) Hirvittää välillä kun aika menee niin nopeaan.
    Pikku tirpat on kasvaneet paljon. Suloisia ovat♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanne :) Aika menee kyllä tosi joutuin!

      Poista
  3. Voi noita pikkutirppoja, onpa somia :) - vaan niinhän se on, laps kun laps, ainahan ne !
    Ja tuo riippusanttu! Ikinä nähnyt tuommosta, mä kans haluun!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan ne ihania ja tosiaan lapsi kuin lapsi, ihania ovat :)

      Poista
  4. Voi suloisuus noita tirppoja, joskus kyllä haluan nähdä niitä ihan livenä oikeasti...jos kutsu on voimassa ; ) Kyllä teillä vaan on niin kauniit maisemat, ymmärrän täysin että tuolla sielu ja mieli lepää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna :) Ja kyllä vain kutsu on voimassa!

      Poista
  5. En kestä, miten nuo tirpat voi olla niin sulosia :)!
    Se on aina surullista katsottavaa, kun talot autioituvat, voi kun kaikille löytyisi pelastaja!
    Teilläkin on sielä kauniit jokimaisemat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mia :) On se jotenkin kyllä surullista nuo autiotalot, joskus ovat olleet täynnä elämää... Mielikuvitus alkaa lentämään, kun ajatteleekin.

      Poista
  6. Mukavaa alkavaa viikkoa! Tiput on niin suloiset.

    VastaaPoista
  7. Niin ihanat tirpat! Jännää, kun yhä on tuollaisia autiotaloja. Ne ovat kyllä tosi mielenkiintoisia tutkia, mutta samalla kovin haikeita ja surullisia näkyjä. Tuossakin näytti kuitenkin olevan materiaali ihan kunnossa/kuivana, vaikka varmaan joka puolelta repsottaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi! Rupeaa kyllä mielikuvitus lentämään, kun ajattelee minkälaista elämää joskus on autiotalossa vietetty :)

      Poista
  8. Kyllä pienet tiput ovat niin hellyyttäviä! Tulevatko kädelle helposti, vai piipertävätkö karkuun?
    Olet onnellisessa asemassa, kun voit sinne luoksesi ottaa asumaan näitä ihania eläimiä.
    Oliko teillä lampaita tänä kesänä ollenkaan?
    Kivahan olikin varmaan blogiystävä tavatakkin, ne ovat sellasia erikoisen erityisiä hetkiä, kun on tunnettu blogissa kauan, ja sitten näkeekin sen ihmisen ihka elävänä siinä edessään, ja onkuin olisi aina tunnettu, eikö vain niin ole?
    Oikein hyvää syksyä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tiput on niin vikkeliä, että karkaavat oitis :D Kesälampaita ei tänä kesänä nyt ollutkan. Saas nähdä josko ensi kesänä. Onhan se kiva aina tavata blogikaveri, tavallaan niin kuin vanhan kaverin tapaisi :)

      Poista
  9. Hienoa taidetta sulla tallessa. Ja tiputhan ovat aina ihania. Santun olet saanut rakkaudella, sen tähden jaksaa kukoistaa.
    Lokakuuhun siirrytään pian ja toivotaan kuulaita kelejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nina :) Jotuisikohan tosiaan pitkä kukinta siitä, ihana ajatus!

      Poista