tiistai 1. heinäkuuta 2014

Onnettomuus


Rositalle sattui onnettomuus lauantaina, etujalan lavan taakse eläinlääkäri joutui ompelemaan yhdeksän tikkiä ja laittamaan dreenin. Saimme siis heittää hyvästit tälle viikkoa varatulle mökkilomalle, Mies joutuu pistämään antibioottia joka päivä viikon ajan ja tietenkin tarkkailemme haavan paranemista. No, pääasia että Rosita on kunnossa, siinä oli ainekset vakavampaankin.



Esa ja rouvat pääsevät aina silloin tällöin häkistä vapauteen. Ensi alkuun uskaltivat vain pienen hetken olla vapaudessa mutta nyt se on alkanut maistumaan. Ihana tonkia ja kuopsutella ympäri pihaa.


Nyt kun Rosita on "telakalla", tyttö on ratsastanut urakalla Likalla. Haasteena on laukan nosto, mitä se siis ei nosta...


Minä kuvittelin, että minulla olisi valkoisia sormustinkukkia, luulin, että nämä vaaleanpunaiset olisivat paleltuneet. Mutta toisin kävi, yhtään valkoista sormustinkukkaa ei ainakaan vielä ole tullut.

Rosa Wasagaming

Tänään meillä on norsunluuhääpäivä eli 14. hääpäivä, juhlistimme sitä päärynätuuteilla :)

Aurinkoista ja lämmintä heinäkuuta!


28 kommenttia:

  1. Paranemista Rositalle! Minun valkoiset sormustinkukat taitaa olla risteytyneet punaisten kanssa. On vain vaaleanpunaisia. Meilläkin on tänä kesänä 14. hääpäivä :)

    VastaaPoista
  2. Auts! Voi Rositaa... toivottavasti paranee pian. Näyttää aikas kipeältä haavalta.
    Onnea hääpäivän johdosta! :-)) Ja hyvää viikon jatkoa! Toivottavasti Rositan paraneminen etenee kaikkien taiteen sääntöjen mukaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja, ainakin vielä tilanne näyttää hyvälle..

      Poista
  3. Onnea hääpäivän johdosta!♡
    Toivottavasti Rosita paranee pian ja hyvin.
    Ihanat kanaset ja kukko! Voi kun meillekkin voisi ottaa, -mutta näin taajama-alueella se ei kai ole kovin suotavaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Titti! Eikö niitä nykyään ole kaupunkikanaloitakin ;)

      Poista
  4. Paranemisia Rositalle! Mitä tapahtui?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli pihan puolella ja nappasi tällin sähköaidasta kuonoonsa ja pillastui oikein kunnolla siitä :( Onneksi nyt jo voi hyvin!

      Poista
  5. Onnittelut! Meillä on elokuussa herra karhun kanssa koossa saman verran yhteisiä vuosia.

    Pikaista paranemista Rositalle!

    VastaaPoista
  6. Onneksi Rositalle ei käynyt pahemmin!
    Tykkään noista sormustinkukista, mutta tällä hetkellä niitä ei ole yhtään pihallamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei! Sormustinkukat on kyllä tosi kauniita...

      Poista
  7. Rositalle pikaista paranemista<3 Hienosti ja onnellisen oloisena ratsastaa tyttärenne Likalla. Kyllä Likka vielä yllättää harjoitus tekee mestarin:) Sormustinkukat ylättää toisinaan, tosi kauniita ovat, kuin ruusutkin tuoksuineen. Onnittelut hääpäivänne johdosta<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirkka! Sormustinkukat on tosiaan kauniita, värillä ei ole väliä :)

      Poista
  8. Voi - paranemisia Rositalle. Tuommoiset ovat aina niin kurjia juttuja. Onneksi ei ole pahimmat helteet meneillään. Kerrankin kylmästä kesästä hyötyä =) Päärynätuutit ovatkin parasta juhlatunnelman kohottamista =) Onnea siis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos jori! Onneksi ei tosiaan ole ollut helteet haavan paranemisen kannalta... Ainakin vielä tilanne näyttää hyvälle.

      Poista
  9. Onnellista hääpäivää ja kymmeniä yhteisiä vuosia lisää!
    Etärapsutuksia Rositalle. Jokos te olette omavaraisia kananmunissa?
    Kivaa kesää, toivottavasti jo lämpenee:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tilu! Kanojen voisi odottaa munivan ensi kerran vasta syksyllä, ovat vielä niin nuoria :)

      Poista
  10. Auts. Pahan näköinen tuo Rositan haava. Toivotan paranemisia ponille. Hyvää hääpäivää!

    VastaaPoista
  11. Voi toista.Toivotaan haavalle hyvää paranemista!
    Aurinkoa on tulossa ja kanaset ja kukko saavat nekin siellä tepastella lempeässä kesätuulessa sitten.
    Hääpäivä onnittelut teille ja hyviä vuosia lisää=)

    VastaaPoista
  12. Tsemppiä toipilaalle ja laukannostoon:) Meidän tyttö tahkosi asiaa Helmin kanssa, mutta nyt nousee laukka. Mutta välillä äitiä hirvitti nuo harjoitukset vaikka itsekkin ratsastan.

    VastaaPoista
  13. Muistan kun päästin meidän kanoja ensimmäistä kertaa ulkoilemaan. Ne olivat aivan kauhuissaan ja katselivat taivaalle päät vinossa sen näköisinä, että "kohta tuolta putoaapi jokin niskahan" :)

    Nykyään ne aina odotteleva aivan malttamattomana, että menen avaamaan oven ulos. Samantien kun lähestyn, ne kaikki kiilaavat toinen toisiaan kanalan ovella ja kun sitten oven aukaisen niin on kuin pato murtuisi: kanat suorastaan VYÖRYVÄT ulos :) ♥

    Meidän tiput ovat jo kohta 4-viikkoisia, nekin olen jo uskaltanut päästää ulos muiden mukana. Reippaana jenginä ne siellä tonkivat ja piipittelevät :)

    VastaaPoista
  14. Raskaan päivän jälkeen:
    http://riemuloikka.blogspot.fi/2014/07/joka-ilta-kun-lamput-sammuu.html
    Niin ihania! :) ♥

    VastaaPoista