sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Tämä vuosi alkoi surulla -Rakas Pappani nukkui pois tänään 82-vuotiaana. Hän oli sotaveteraani, naimisissa Mummoni kanssa kunnioitettavat 55 vuotta, hänellä oli kolme lasta, seitsemän lastenlasta, joista minä olen vanhin ja kolme lapsenlapsenlasta.

Papan muistolle

Pois aurinko painui, lankesi ilta
jäi taivahan rannalle säihkyvä silta,
mut kaukaa korven tummuvan yöstä
soi laulu ihmisen työstä.
Lähettänyt klo

18 kommenttia:

  1. elina11. tammikuuta 2009 klo 20.51

    Hymni soi holvissa hiljaa,
    tummana kaipuuta soi.
    Aika on korjannut viljaa,
    sarka jo kynnetty on.

    Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
    muistakaa,heille kallis ol´ maa.
    Kertokaa lasten lapsille lauluin,
    himmetä ei muistot koskaan saa.

    Osanottoni, näin veteraanien iltahuudon sanoin.
    Tämä laulu on ollut tärkeä varmasti heille kaikille.
    elina

    VastaaPoista
  2. Unknown11. tammikuuta 2009 klo 21.36

    osanottoni.

    VastaaPoista
  3. Katja11. tammikuuta 2009 klo 21.56

    Lämmin halaus.

    VastaaPoista
  4. Marge11. tammikuuta 2009 klo 22.26

    Otan osaa suruusi!Voimia!! Muistot kauniit meille onneksi jää.

    VastaaPoista
  5. Sussi12. tammikuuta 2009 klo 7.36

    Osanottoni

    Sussi

    VastaaPoista
  6. Mari12. tammikuuta 2009 klo 9.19

    Lämmin kiitos kaikille!

    VastaaPoista
  7. Sirkka12. tammikuuta 2009 klo 17.03

    Voi Mari...osaanottoni...olihan pitkä taival...mutta tietenkin sen ois vielä suonut jatkuvan.

    VastaaPoista
  8. Mari12. tammikuuta 2009 klo 17.44

    Kiitos Sirkka!

    VastaaPoista
  9. tinttarus12. tammikuuta 2009 klo 18.12

    Mari-kulta, otan osaa suruusi. Rakkaista luopuminen on raskasta. Kaikki muistot onneksi säilyvät sisimmissämme, sydämeen piirrettyinä. Isoisälläsi on varmasti nyt hyvä olla. Ikävä jää, mutta sen ja kyynelten läpi löytyy lohtu siitä, ettei Isä meitä hylkää silloinkaan, kun täältä lähdemme....

    VastaaPoista
  10. Mari12. tammikuuta 2009 klo 18.27

    Voi Tinttarus, kiitos kauniista sanoistasi.

    VastaaPoista
  11. Sateenkaarentaa Riikka12. tammikuuta 2009 klo 19.32

    minä kumarran kunnioituksesta ja toivon Teille jaksamista.
    Ilona

    VastaaPoista
  12. Mari12. tammikuuta 2009 klo 19.51

    Ilona: Kiitos!

    VastaaPoista
  13. Harakka12. tammikuuta 2009 klo 20.10

    Voi Mari, surua on nyt sullekkin tullut..
    Otan osaa suruusi, ja koita jaksaa, isoisälläsi on nyt hyvä olla!

    VastaaPoista
  14. Mari12. tammikuuta 2009 klo 20.32

    Harakka: Lämmin kiitos!

    VastaaPoista
  15. Piitis12. tammikuuta 2009 klo 21.23

    Osanottoni.

    PiitiS

    VastaaPoista
  16. Krisse13. tammikuuta 2009 klo 11.25

    Marille osanotto rakkaan isovanhemman poismenon johdosta.
    Hänen aikansa oli lähteä ja ilolla ja rakkaudella häntä muista.

    Kun papat kuolevat heistä kasvaa puita, kukkia ja heinää ja iltatuulessa hiljaa huojuvat lasten ja lastenlasten yllä.

    VastaaPoista
  17. Mari13. tammikuuta 2009 klo 12.56

    PiitiS: Kiitos!
    Krisse: Kiitos, olipa kauniisti sanottu.

    VastaaPoista
  18. Sari14. tammikuuta 2009 klo 2.10

    Lämmin osanottoni Mari. Kauniit muistot tuokoot sinulle voimia surun hetkellä. Iso rutistus!

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)